Kuinkas sitten kävikään…

50 päivää sitä sitten kesti.

50 ihanan energistä, innostavaa ja hyvinvoivaa päivää 75 Hard -haasteen parissa, täynnä onnistumisen iloa säännöllisyydestä ja näkyvistä muutoksista.. ja sitten iski korona. Kaikki lähti harmittomasta flunssasta, mikä nosti kuumeen muutaman päivän päästä. Liikunnat ja haasteet jäivät saman tien, kun kunto romahti yllättäen.

Pari päivää sairastelin kotona ja siitä takaisin töihin, ehkä vähän puolikuntoisena. Töissä jaksoi kyllä suorittaa, mutta kroppa piti lämpöä yllä. Taas nousi kuumepiikki, ja uudestaan parin päivän saikulle. Sitkeitä flunssia oli liikkeellä joka puolella, eikä tämä tuntunut sen kummemmalta. Töissä oli tiukka tahti ja puolikuntoisena jaksoi hienosti muutaman viikon, mutta viimein oli pakko hakeutua lääkäriin, kun ei enää kehdannut saikuttaa.

Lääkärissä sai ravata useampaan kertaan, kun ihmeellisesti lääkekuuritkaan eivät tehonneet ja olo vain jatkui surkeana. Lopputuloksena kaksi vahvaa lääkekuuria, kortisonisuihkeita sekä muutaman kuukauden jälkitaudit hengenahdistuksella ja korkeilla sykkeillä. Näistä onneksi selvittiin, mutta voitte vaan kuvitella miten paljon harmitti haasteen kesken jääminen.

”Hauskinta” tässä oli vielä se, miten sain kuulla kommenttia siitä, että kannattaako tuollaisia haasteita tehdä, kun siitä vaan sairastuu tai että ei kannattaisi tehdä niin täysillä, ettei taas joudu luovuttamaan. Selvästi vääränlaisia ihmisiä on edelleen ympärillä, jos näin ajatellaan, kyse kun ei ollut missään vaiheessa luovuttamisesta tai liiallisesta kuormasta. Päinvastoin, haaste vuoden alusta alkaen antoi juuri sen tarvitsemani sysäyksen säännölliseen tekemiseen sekä rutiinien ja näkyvien tulosten saavuttamiseen. Haasteen avulla sain kauan kaivatun liikunnan ilon ja hyvinvoinnin takaisin elämääni.

Vaikka 75 Hard Challenge jäi, halusin kuitenkin hyödyntää kevään itseni kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Haaste oli osoittanut, että kun rutiinit on kunnossa, ja itselleen pysyy päivittäin tilivelvollisena, tuloksia tulee väkisinkin.

Opiskelin laajan neliosaisen opintokokonaisuuden elämäntapamuutosvalmennuksesta, anatomiasta ja fysiologiasta, voimaharjoittelusta sekä ravinnosta. Siinä sivussa luin lisäksi vielä juoksutekniikkaa ja mindfulness-opintoja. Keväällä sain olla myös koekaniinina tyttäreni liikunta-alan valmennuksen opinnoissa, ja tautien väistyttyä teimme kuntosalilla henkilökohtaisen valmennuksen kokonaisuuden loppuun. Tytär valmistui Pajulahden urheiluopistolta ja alkukesällä meillä oli juhlan aika. Itse aloitin vielä toukokuussa uudet opinnot liikunta-alalla, ja näiden parissa vierähtääkin nyt ainakin seuraava vuosi. Tästä varmasti lisää myöhemmin.

Kesälomat on vietetty ja arki rullaa taas omalla painollaan. Nautitaan auringosta ja lämmöstä vielä kuitenkin.. Ihanaa, jos löysit takaisin tänne kirjoitusteni äärelle! <3 Pysyhän kuulolla, palataan pian!

I have chosen to be happy because it is good for my health.

Voltaire

-Hanna