Miten kävi tavoitteiden? – Vuosi 2022 pakettiin

Mitä oikein tapahtui? Mihin hävisi koko syksy?
Niin se vain 40 vuotta kilahti ikää mittariin, ja vuosi 2022 saatiin myös päätökseen.

Alkusyksyllä oli vielä ihan toiveikas meininki treenien suhteen. Fysioterapia oli tuottanut tulosta siihen asti, mikä vain oli mahdollista tämän aikataulun puitteissa. Innostus treenaukseen ja kuntoutukseen kasvoi uusien jumppien ja tanssien myötä. Uskalsin taas asettaa tavoitteita loppuvuodelle. Olihan se pakkokin, kun kello tikitti vuodenvaihteen tavoitteiden saavuttamiseksi, vaikka olin jo monesti tavoitteita joutunut pienentämään sekä joistain jopa luopumaan. Toki tiedostin myös, että kroppa ei ollut kunnossa, vaikka fysioterapia saatiinkin päätökseen. Selkä puutui edelleen rangan vierestä ja kipuja oli aika-ajoin. Töitä olisi vielä reilusti koko seuraavaksi vuodeksi kuntoutuksen suhteen. Nautin kuitenkin tilanteesta, kun tunsin taas vapautta liikkua ja tanssia ilman suurempia rajoitteita. Yritin hakea tasapainoa työlle ja liikunnalle, ja hetken kaikki tuntuikin hyvältä.

Syksy toi mukanaan myös äkillisesti lisäkuormaa töiden suhteen. Kahden oman liikkeeni lisäksi sain tuurattavaksi toisessa kaupungissa kolme muuta myymälää parin kuukauden ajaksi. Vaikka kuinka nautin työstäni, ja tietenkin halusin auttaa kollegaa, nämä pari kuukautta lisäsivät väkisinkin fyysistä sekä henkistä kuormaa kaikista ihanista ihmisistä sekä tehtävistä huolimatta. Uutta opeteltavaa oli sekä uusiin ihmisiin tutustumista. Oli myös sairausaaltoja ja kaikenlaista selvittelyä. Hyvällä positiivisella asenteella ja porukalla tästä selvittiin hienosti.

Kaikki meni hyvin, kunnes tämä parin kuukauden tuuraus päättyi ja jäin pienelle lomalle. Jos en ollut itse ymmärtänyt kuorman suuruutta, niin viimeistään siinä vaiheessa kroppa sen muistutti. Kivut palasivat valtavan uupumuksen kanssa. Toki liikuntakin oli jo jäänyt tuurauksien aikana, koska vuorokaudessa ei vaan enää tunnit riittäneet, eikä kropassa voimat. Tässä kohtaa oli pakko myöntää itselleen, ettei loppuvuoden tavoitteisiin olisi mitään mahdollisuutta päästä. Minun piti olla 40 vuotta täyttäessäni paremmassa kunnossa kuin kaksikymppisenä, mutta kaikkea muuta. Tavoite olisi ollut täysin saavutettavissa suunnitelmien mukaan, mutta elämä päätti vetää mattoa jalkojen alta tasaiseen tahtiin vuoden aikana, ja tämä jäi vain haaveeksi. Yrityksestä ja sitkeydestä se ei kuitenkaan jäänyt kiinni, mutta voitte vain kuvitella, miten rankka pettymys itseen oli.

Nyt kun vihdoin pysähtyy katsomaan vuotta taaksepäin, on pakko myöntää, että tämä on ollut yksi elämäni vaikeimmista vuosista. Heti vuoden alussa meinasi henki lähteä kolarissa, vaikea korona siihen päälle usean kuukauden toipumisen kanssa. Vuosi meni olkapäätä, polvea ja selkää kuntouttaessa, kolarin aiheuttamia pelkotiloja ja unettomuutta käsiteltäessä, muita yksinäisiä hiljaisia taisteluita taistellessa. Vuodesta selvittiin läpi kuitenkin entistä itsevarmempana, vahvempana sekä sydän täynnä kiitollisuutta.

Uudelle vuodelle en tee yhtään lupausta tai aseta mitään tavoitteita, viime vuodesta oppineena. Alkumitat otin tänään kropasta ihan mielenkiinnosta, jotta voidaan seurata kehitystä. Tänä vuonna keskitytään parantumiseen, kuntoutukseen, kadonneiden lihasten metsästämiseen sekä tasapainon löytämiseen. Treenataan kroppaa ja mieltä, edetään pienten onnistumisten kautta, ja pysähdytään hetkeen.

Balance is not something you find,
it’s something you create.

Terveyttä, hyvinvointia ja tasapainoa vuodelle 2023!

– Hanna